lauantai 13. lokakuuta 2012

Normi päivä


Gilenyan aloituksesta on nyt kulunut kolme päivää. Neljän kapselin jälkeen olo vaikuttaa aivan samalta kuin ennen lääkkeen aloitustakin. Onko tässä nyt tyyntä myrskyn edellä? En ainakaan uskalla huokaista helpotuksesta. Huvittavaa tämä on tietysti siksi, että aloitin tämän bloggaamisen nimenomaan kertoakseni, miten lääkitys muuttaa elämääni. Nyt ei ole paljoa kerrottavaa.

Saanen poiketa hieman otsikosta. Eilen sain tulokset ns. kehon ikä -mittauksesta. MS on 16 vuodessa nakertanut liikuntakykyni vanhan mummon asteelle. Alunperin ajattelin, että tuskin kannattaa osallistua koko mittaukseen. Tämä oli kuitenkin osa työpaikan työhyvinvointitoimintaa. Siksi päätin lähteä mukaan. Huumorimielellä kai tästäkin selvittäisiin!

Mittauksessa otettiin verenpaine, kehon koostumus, hapenottokyky ja monta muuta juttua. Lihaskuntoa mittaaviin osiin en voinut edes osallistua. Odotukset kehon iän suhteen olivat jossain eläkeiän kieppeillä. Sain yllättyä positiivisesti, kun tulospaperissa kehon ikä oli vain parisen vuotta enemmän kuin kronologinen ikäni. Se, että keskushermosto on vaurioitunut ja liikuntaharrastukset ovat olemattomat, ei sittenkään tarkoita, että koko keho olisi rapistunut! Ja koska työtäni voi hyvin tehdä istuen, ei ole mitään tarvetta olla huippu-urheilijan tai palomiehen suorituskykyä. Näillä mennään ja se riittää!

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että lähdit mittauksiin mukaan! Huippujuttu, että sitä huumorimieltä ei tässä kohtaa tarvittukaan:) Olis kiva mittauttaa omakin tilanne, tollaista tyhy-toimintaa omallekin työpaikalle!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! Tuli vähän utelias olo itsellekin tuosta kehon ikä -mittauksesta...toisaalta, jos siinä mitataan yhtään mitään muistikapasiteettia tms, niin meikäläiselle ne eläkeläispaperit ehkä tuotais esille :D

    VastaaPoista