Tervetuloa kevät!
Voi, kuinka helpottavaa oli vihdoin siirtyä virallisesti kohti kesää! Kellot siirrettyinä kesäaikaan voi jo luvan kanssa olettaa, että lumipeite katoaa - the sooner, the better! Tämä talvi on tuntunut erittäin raskaalta ja uuvuttavalta. Pääsiäisen vapaapäivät menevät palautumiseen. Mitään erikoisohjelmaa en nyt kaipaa. Voisin varmasti heittää uupumuksen suoraan MS:n piikkiin, mutta olen huomannut, että myös terveet ihmiset kokevat valtavaa väsymystä ja motivaation puutetta. Terveitä tuntemuksia taitavat olla siis!
Gilenyan kanssa yhteiseloa on kestänyt pian puoli vuotta. En todellakaan elä nyt elämäni parasta aikaa ja saan olla kiitollinen jokaisesta päivästä, joka ei tuo tullessaan uusia oireita. Vanhat krempat kulkevat mukanani kunnes joku viisas kehittää parantavan lääkkeen tähän tautiin. Nyt, kun sitä ihmelääkettä ei ole, niin Gilenya voi varmasti tuoda jatkoaikaa työelämässä pysymiseen ja toimintakyvyn säilymiseen edes nykyisellä tasolla.
Vaikka töhin lähteminen ja työpaikalle siirtyminen on ponnistelujen takana, ja joinaikin aamuina tuntuu lähes mahdottomalta saada jäykät jalkansa liikkeelle, on työ silti tärkeä osa elämääni. Välillä oma työpanos tuntuu riittämättömältä ja ärsyttää, kun siirtyminen paikasta toiseen on vaivalloista ja hidasta. Tavaroiden siirtäminen on mahdotonta, kun käsissä on kepit. Onneksi työkaverit auttavat mielellään ja tunnelma työpaikalla on hyvä. Vaikeina aamuina sitä epäilemättä jäisi helpommin kotiin, jos töihin meno olisi ikävää.
Tärkeää on tietysti, että työt voi hoitaa istuen. Satulatuoli on mainio apuväline sekä työpaikalla, että kotona. Kotitöistä selvytyminen on haastavaa, mutta satulatuolista käsin ruoan valmistaminen ja vaikkapa imurointi sujuvat kivasti. Mies ja lapset saavat takuulla enemmän kuin osansa kotihommista. Kerran kahdessa viikossa siivouksen hoitaa ammattilainen. Kotitalousvähennys on toiminut kivana kannustimena siivoojan palkkaamiseen. Nyt vähennystä on pienennetty, mutta koska todella tarvitsen apua siivoukseen, en vielä ole harkinnut siitä luopumista.
Gilenyan kanssa yhteiseloa on kestänyt pian puoli vuotta. En todellakaan elä nyt elämäni parasta aikaa ja saan olla kiitollinen jokaisesta päivästä, joka ei tuo tullessaan uusia oireita. Vanhat krempat kulkevat mukanani kunnes joku viisas kehittää parantavan lääkkeen tähän tautiin. Nyt, kun sitä ihmelääkettä ei ole, niin Gilenya voi varmasti tuoda jatkoaikaa työelämässä pysymiseen ja toimintakyvyn säilymiseen edes nykyisellä tasolla.
Vaikka töhin lähteminen ja työpaikalle siirtyminen on ponnistelujen takana, ja joinaikin aamuina tuntuu lähes mahdottomalta saada jäykät jalkansa liikkeelle, on työ silti tärkeä osa elämääni. Välillä oma työpanos tuntuu riittämättömältä ja ärsyttää, kun siirtyminen paikasta toiseen on vaivalloista ja hidasta. Tavaroiden siirtäminen on mahdotonta, kun käsissä on kepit. Onneksi työkaverit auttavat mielellään ja tunnelma työpaikalla on hyvä. Vaikeina aamuina sitä epäilemättä jäisi helpommin kotiin, jos töihin meno olisi ikävää.
Tärkeää on tietysti, että työt voi hoitaa istuen. Satulatuoli on mainio apuväline sekä työpaikalla, että kotona. Kotitöistä selvytyminen on haastavaa, mutta satulatuolista käsin ruoan valmistaminen ja vaikkapa imurointi sujuvat kivasti. Mies ja lapset saavat takuulla enemmän kuin osansa kotihommista. Kerran kahdessa viikossa siivouksen hoitaa ammattilainen. Kotitalousvähennys on toiminut kivana kannustimena siivoojan palkkaamiseen. Nyt vähennystä on pienennetty, mutta koska todella tarvitsen apua siivoukseen, en vielä ole harkinnut siitä luopumista.
